Kotoisa

Kotoisa on kunnianosoitus sille kauneudelle, jonka minä tunnen. Se on tunnetila, esteettisyys, jossa minuus on vireillä. Kotoisa on puolikas unelmaa. Runotorstain haasteelle.

Kotoisa 25.3.'07.

Puolikas hopeaa
kimaltaa minulle tietä
raapii minua karhea
alaston julmat pimeässä
suojaisassa

Tuulenvire henkäisee
vihertävää voimaa petiin
ikipedin tuoksu raikas
luona karhujen ja susien

Tänne kuulun

Juosten tietäen paikkani
yhtä kaikki tässä mutkassa
vahva tunne rohkeudesta
yltiöpäisestä tunteellisesta
lämpimistä kodeista
joita on yhtä monia

Tänne kuulun

- Sigurd Sabelhjärta

Ajatuksen voimalla

Pidemmän hetken kuluessa, ideaa on eksynyt minunkin mieleeni. Sitä on virrannut ja suoltunut pois, mutta tulevaisuus näyttää vain suuntaa. Tässä osallistumiseni Runotorstain 38. haasteeseen. Siitä onkin jo aikaa.

Ajatuksen voimalla 21.3.'07.

Ei kättä hyväilemässä
kynät itkevät
paperi kellastuu
mustekin jo kuivunut
eipä ole kirjailijaa nojautumassa

Kaapin paikka on tässä
harteva kun parempi niin
seinässä urat kuluneesta
siihen se sittenkin

Tiskeistä huolta
ajatus vain ja
nautin viiniä
mahtavat ideatkin paremmin
syvennyn mietintään
pukeutua sanoiksi

Voimilla ajatusten

-Sigurd Sabelhjärta

Ooppera

Taas on ollut pientä väliä kirjoittamisessa, aika on kuitenkin rajallista, meille on suotu se sama aika, mutta sen käyttö on hyvin yksilöllistä. Jokatapauksessa kirjoitan taas pienen pätkän. Yhden asian voin paljastaa, kaikki sanat ovat joillain tavoin hyvin tunnettuja seuraavassa runossa.

Ooppera 19.11.07.

Pimeys ensimmäinen
miekankantaja porteilla
orjuutettu pimeyden valtaistuin

Tähden epätoivon muodot

Kolmen liitto tragedian teatterissa
keisarin sudet viemäreissä
hautamaa kuolleiden valtakunta
kuolemattomien

Kyynelten järvi, rautapiha
hullut peikot viikatteineen

Musta kuu itkee lapsiaan

- Sigurd Sabelhjärta