Introvertia II

Sigurd on täydellinen, hänessä on omat virheensä, jotka viittaavat epätäydellisyyteen. Hänen ainoa itseään kuvaava teos on toinen introvertia, joka on jokseenkin sekava. Ehkä se selittääkin, ehkä ei.

Introvertia II 26.7.'06

Silmien avautuessa hiljaisiksi
näkyy kasvot, ne vääntyvät tuulessa
Ilmeilevät mielettöminä, satuttavat

Virretkin savusta sokeina

Äänien kadotessa kulman taakse
vainoharha olan takaa, huutaa nimeäsi
Kirkuu pastellitiloissa, saniteetin hoivissa

Kynttiläkään tunnusta valoaan

Viimeinen hiki otsalta
ainainen piikki lihassa, roikkuu
Kuluttavat taantuneita ajatuksia

Sammalen pehmeys näennäistä

Peilistä painajaiset, pakokaasun aistit
liikettä lähistöllä kissan pakoaskelin
Optiset harhat onnellisen todettomia

Aivan kuin unessa, häilyvää novellia

-Sigurd Sabelhjärta

Runotorstai; haaste

Leikittäköön

Mieleni maniaa
tuoksuvana savuna ilmassa
pyörteilee vasten

Ajatuksia kesän illassa

Temmellyksiä, liverryksiä
ettet vain leikkisi
sydämen siruilla

Viileän ikkunan valo

Himmeähköä suorakaidetta
usva hälvenee
avatessani ikkunan kesken kaiken

-Sigurd Sabelhjärta

Iski silmää Runotorstai

Introvertia

Introvertia on sairaus, jota ei suositella.

Sigurd pyrkii lukemaan aiheen kuin aiheen, jotta voi kirjoittaa lähestulkoon mistä tahansa. Kuitenkin hänellä on tavoitteena sisällyttää aiheisiinsa, jotka ovat yleensä ihmisistä, tapahtumista tai tunteista (aivan kuin edellisistä varmaankin jo ymmärsitte), politiikkaa, filosofiaa, etiikkaa, tiedettä ja tuon tuommoista. Sigurdilla on kuitenkin menossa vaihe, jossa hän käsittelee ja lukee pääosin filosofiaa. Hänellä on kiire lukea.

Introvertia on runo, joka on omistettu ystävälle, josta hänet voi tunnistaa.

Introvertia 26.7.'06

Henkisen vakaumuksen hiljaisuus
Ihmissuden harkinnat
Lojaaliuden yhteiskunnallinen lämpö
isineen kaikkineen

Uskollisuus sattumanvaraisuuteen
ennalta-arvattava instituutio
Vahvuuden suojelija, prioriteetti
kalliollinen vihaa ja rehellisyyttä

Epätasapaino ystävissä
raportti työn byrokratioista
Arvostus kohteliaisuutena
sekä tarpeeton muutosten myrsky

Yön kulkijan vakaus
vaihtoehtona idealismi
Täsmällisyyden rakastava
vastuun ja tunteen hylkiä

Väärän puolen sanoittaja
läheisrakkaus ja kovat työt
Ongelmia vihan nimissä

Sielun vartija yön helmassa
Onnittelut; vankkumaton organisaatio

-Sigurd Sabelhjärta

Progressiivinen

Sigurd on siis vielä kovin nuori niinsanotussa työssään, voisi enemminkin puhua harrastuksesta, mutta henkilönähän hän ei muuta teekään kuin kirjoita. Onhan hänellä jo yksi kokoelmakin kasassa, Lost in Greece, ja seuraavaa onkin tekeillä ollut jo hyvää vauhtia. 'Oikeiden' teoksien löytäminen on vain välillä suhteellisen hankalaa löytää uuteen kokoelmaan, joten projektissa saattanee kestää kauan. Ainakin sen verran voin jo paljastaakin, että tuleva kokoelma pitää sisällään pelkästään ihmisiä, tunteita ja tapahtumia yleensäkin ihmisen näkökulmasta. Tosin, kaikesta voi saada irti enemmänkin kuin vain muutaman sanasen, jos oikein yrittää..

Tästä seuraavasta pitäisi ainakin ilmetä ajankohtaisuus osalta, jos toiseltakin, ehkäpä myös tulevaisuus tai vaihtoehtoisesti jotain muuta. Progressiivisuus on kuitenkin suhtellista.

Progressiivinen (14.7.'06)

Tahdon päivän illaksi muuttuvan
kauriin oinaaksi päätyvän
taivaan pilvien täyttämän
muuttavan maahan kaukaiseen

Kynän puhaltaessa kirjaimia
progressiivisesta tasaverosta
linnutkin jo livertävät
jotain ydinsodista ja suurvalloista

Puheet löylyttämisestä pitävät
ja pakolaiset eivät matkaa
pimentyvät lentäessään
viimeisetkin humalaiset heräävät

Aivojen leviäminen seinille
Iskurin puskuroidessa luoteja
musiikki taustalla rauhoittaa
itsemurhaa tekeviä hulluja

Ladattavat elämät
nakertavat
sisäisen mielen
paholaisen sisäelimiä

- Sigurd Sabelhjärta

Se oikea uskomus

Sigurdilla on kasassa jo pienenmuotoinen kokoelma, jonka aiheena on Kreikka, sen ihmiset ja siellä olleet tapahtumat sekä tuntemukset. Tämä pieni kokoelma on kirjoitettu välillä 11.4.-19.4.06., jolloin oli tuo kyseinen Kreikanmatka. Se oikea uskomus on pienenmuotoinen kuvaus ihmisestä, joka teki vääriä valintoja väärään aikaan. Kokoelman Lost in Greece yksi helmi. Tässä on myös uskonnollinen kuin suhdekriittinen sanoma, mutta ne saa itse etsiä.

Se oikea uskomus

Hylkäsit Jumalattaresi jo
monien väärinkäsityksien myötä
Unohdit elämäsi tarkoituksen
ja ilman kukkivaa tulevaisuutta

Valkoiset, pitkät lehdet
lyhyine runkoineen kasvavat
Tuulessa liian vetoisaa
yksin ilman kauneutta

Ajan kuluessa
laulusi kuulin viehättävän
Jumalatar taas mielissä
Syytä en tiedä

Elollisen ikuisuus epätoivossa
kuvitettu olisi rakkaus
Hetketön rauha uskosta
Ja se loputon kaipuu

-Sigurd Sabelhjärta

Lentolehtisiä

Lentolehtiset kertovat omasta arjestaan, nämä kertovat ihmisistä. Ihmisistä joilla on taipumus pysyä paikoillaan ja olla liian hiljaa hengittämässä tunkkaista vajaavuuden ilmaa. Onhan niillä myöskin taito olla itsepäisiäkin. Tosin, jokaisella oma harkintakyky.

Lentolehtisiä 30.4.'06

Ei sirppi valaise kulkijaa yössä
lohduta hävinnyttä
joku on aina toinen
hopeoituna parempi kuin tyhjyys

Tulevaisuus epäluuloteltua
Jumalat vihaavat kolmijalkaisia
pedon kita, ihmisellä mieli
syy voiton katoamiseen

Paljasta lihaa eläimen
ihminen ei opi edes virheistään
anteeksiantokaan Jumalallista
ikuisuus ei päde - enää

Maailma palaa - yksi säästyy
onhan ihmisillä henki, viisaus
vanhojen todellisuus, arkistot
ne monet unohdetut paratiisit

Viimeiset ilmeet tuttavuuden
henkien kätkemää
tietämättömänähän yleensä paras
masokistina tieto janottaa, tappaa

Ilmassa lentää tuoksu
hiukset pöllyävät tuulena
pois kääntyy vihaisena - lopullisesti
sait kuittisi elämän ravintolasta

-Sigurd sabelhjärta

Loppunäytös

Tutkittuani taas laatikon pohjia ja laajan kokoelmani tuotteita tulin löytäneeksi tämän teoksen, loppunäytös, joka sittemmin herätti suuria muistoja ajatuksiini. Olihan se loistava matka ja onhan siitä tuloksena kokonainen kokoelmakin, mutta tämä on kirjoitettu 20.4.'06. kyseisen matkan jälkeen. Voi, mikä sanoma. Ja voi, mitä muistoja.

Loppunäytös

Kai se on ohi, lopultakin
kotonahan aina parempi
Mutta yksi silti jäi
maahan unohtumattomaan

Uudet aatteet, ajatukset ja mielipiteet
maassa vanhojen viisaiden
Appelsiinien täyttämänä
kaupunkien likaamaa

Ihmisten istuttama
mielen lepotila
Sivistymättömät eivät tunne
joukot hilpeinä matkustivat

Maassa mieli suurien matkojen
Kaipuu hengen maltillistamiseen
Tuttujen kasvojen onnellisuuteen
Yhteyteen mieliin ikuisiin

-Sigurd Sabelhjärta

Koska olen

Terve taloon, jälleen. Voisin tästä nopeasti kertoa pienen historianpätkän nimelle "Sigurd Sabelhjärta". Aloittaisinko vaikka siitä, että Sigurd, Siegfried, Siegmund, nimi juontuu pääosin pakanallisista skandinaavisesta ja germaanisesta mytologioista ja nimi on silkkaa sattumaa näiden taholta (nimittäin Sigurd tuli valituksi ennen suurta mytologiavalistusta).

Esimerkiksi skandinaavisessa mytologiassa Sigurd oli ihmissankari, joka seppä Reginin pyynnöstä surmasi lohikäärme Fafnirin ja joutui tappamaan jälkeenpäin myös Reginin tämän himoitessaan lohikäärmeen aarretta ja yrittäessään tappaa Sigurdin.

Erillisessä germaanisessa saagassa/mytologiassa Siegfried/Siegmund oli suuri jättiläisen surmaaja ja kansan suuri sankari.

Richard Wagnerin säveltämässä oopperassa, Nibelungin sormus, yksi maailman suosituimmista ja esitetyimmistä saksalaisista oopperoita ikinä, johon kuuluu kokonaisuutena neljä erillistä oopperaesitystä; Reininkulta (Das Rheingold), Valkyyria (Die Valküre), Siegfried ja Jumalten tuho (Götterdämmerung). Oopperassa Siegfried on nuori ja rohkea mies, sankari, joka ei tunne pelkoa.

Nimi Sabelhjärta juontuu taas suomenruotsalaisesta ylellisestä suvusta, joka myös on taistellut Suomen puolella talvi- ja jatkosodassa.

Näistä tuleekin kokonaisuudeksi omaperäinen, mutta ylellinen ja mielikuvituksellinen Sigurd Sabelhjärta, jolla on rohkeita päätöksiä itsensä suhteen. Kuten aikaisemmin sanoin, nimen valitseminen oli täysin sattumaa mytologioiden suhteen ja olen täysin tyytyväinen lopputulokseen.

Seuraava runo on kirjoitettu 12. maaliskuuta '06 ja se käsittelee ihmisen syvää tunnetta toisia ihmisiä kohtaan. On nimittäin välillä sellaisia ihmisiä, jotka eivät oikein tiedä, miten ajatella toisesta ja itsestään samassa lauseessa, siksi tämänlainen. Tietty tässä piilee vielä syvempikin olemus, vertauskuva, jos toinenkin.

Koska olen

Riippuvissa painajaisissasi elät
vainajan kasvot pinnalla näet
Vuoden vanhan kuvat karsit
sairaat kasvosi huntuun peität
Vuoksesi henkesi kauniin uhraat
pelkäät väärien käsien kosketusta

Unesi, painajaisesi, kauniit hiuksesi
kellonaikasi, avaruutesi, johtajasi
aamuväsymyksesi, talosi, mielesi
tunteesi, ystäväsi ja viimeiset tekosi
Koska olen

Viimeisen unesi vahdin
karsikkopuusi kaadan
Viimeisen ihmisen luon
senkin saatan kuolemaan
Itseni hautaani saatan
ja myöhästyn seuraavasta
elämästäni
Koska olen

-Sigurd Sabelhjärta

Taidenäyttely ihmisistä

Sigurd Sabelhjärtan kirjoituksia elämänsä varrelta. Sigurd on runoilija, joka on aloittanut kirjoitustyönsä vuoden '04 syksyllä, jolloin erinäisiä ideasuonia pursuili suunnasta jos toisesta. Hän kirjoittelee vain suomen kielisiä runoja, mutta hän omaa ystäviä, jotka siteeraavat häntä myös muihin kirjoituksen osa-alueisiin ja eri kielillä. Henkilöstä itsestään kirjoitan lisää myöhemmin.

Taidenäyttely ihmisistä on kirjoitettu alunperin '05 keväällä riimutekstinä kaverille, joka mielenkiinnosta korkealla halusi opetella riimuja. Tekstin kirjoittaminen oli opetukseksi ja vihjaukseksi eräänlaisesta pienehköstä mahdollisesta draama- tapahtumasta lähitulevaisuudessa. Tietoa siitä, ymmärsikö kaveri tämän runomuotoisen vihjauksen, ei ole, eikä oletettavasti tule koskaan olemaankaan. Uudistettu '06 keväällä 11.4.-19.4. välisenä aikana.

Taidenäyttely ihmisistä

Kuljin kadulla
sinut nähdessäni ihastuin
Kuitenkin päätä kääntäessäni
näin toisen ja sinut unohdin

~Sigurd Sabelhjärta