Ooppera

Taas on ollut pientä väliä kirjoittamisessa, aika on kuitenkin rajallista, meille on suotu se sama aika, mutta sen käyttö on hyvin yksilöllistä. Jokatapauksessa kirjoitan taas pienen pätkän. Yhden asian voin paljastaa, kaikki sanat ovat joillain tavoin hyvin tunnettuja seuraavassa runossa.

Ooppera 19.11.07.

Pimeys ensimmäinen
miekankantaja porteilla
orjuutettu pimeyden valtaistuin

Tähden epätoivon muodot

Kolmen liitto tragedian teatterissa
keisarin sudet viemäreissä
hautamaa kuolleiden valtakunta
kuolemattomien

Kyynelten järvi, rautapiha
hullut peikot viikatteineen

Musta kuu itkee lapsiaan

- Sigurd Sabelhjärta

Tie

Tie on pitkä ja arvaamaton, se on täydellinen ja epätäydellinen, siellä piilee totuus niille, jotka sen voivat ymmärtää. Tie on täydellinen kaikkine epätäydellisyyksineen.

Tie 9.11.'06.

Täydellisyys
ei ole aina sitä
että on paras tunteeton

Täydellisyys
on usvaa asfaltin keskellä
osaa olla molemminpuolinen

Täydellisyys
julma arvaamaton luonto
ja välillä tien keskelläkin

Täydellisyys
enemmän kuin osiensa summa
totuus vaillinainen epätodellinen

Ymmärtää ja haluta
halki tuon tien
vaikka se olisi kuinka leveä

- Sigurd Sabelhjärta

Valmius

Runotorstain haasteeseen vastaten, valmius on kyseessä. Toiset odottavat ja toiset ennen aikojaan.

Valmius 3.11.'06.

Taivasten reunoilla
viliposta kovin hyvät näkymät
maanpäälliseen historiaan

Maan päältä
sieltä juuri lähdit
et vain osannut odottaa
malttaa mieltäsi

Taivasten reunoilla
katselet kulkuani vielä tunnet
odotat lähtöäni

Maan päällä minä
meidän itsemme erona
et valmis vielä

Minä valmiina jo vuodet

-Sigurd Sabelhjärta

Lumen maailma II (Suomen totuus)

1.11.'06.

Jäätää
pakkasta vähän, liian vähän
ettekö te parempaakaan pysty

Pakastaa lunta ja
lumessa karaistuu kuumat
ihmisten muodostamat
terät

Pyryttää on sumuista
Hahmot haihtuvat kuin ilmaan
katoavat jättämättä merkkiä

Lumettaa maailman reunoilta
elävien keskuuteen pyhä
vuodenajoista lämpöisin
vain mielikuvituksen kautta

Sataa ja sataa
pitävät Jumalat
hyvänä kansana

- Sigurd Sabelhjärta

Lumen maailma

Se tuli yllätyksenä. Se toi mukanaan psykedeelisen valkeuden, nuoruuden juhlapyhät. Se toi onnettomuutta. Se tuli ja se valitettavasti myös menee. Ei niin hyvää, ettei välillä yhtä huonoakin. Sen valtakunnalle omistettu, Suomen totuus- minikokoelmalle allekirjoitettu.

Lumen maailma (Suomen totuus) (31.10.'06)

Talvi viiltää viivan
jo revenneeseen pihaan

Viima vetää ovet visusti kiinni
ikkunat paisuvat unelmista

Loskaa, apaattisia katseita
märkää, kylmää ja kaipuu

Jääköön valitukset
missä ei puhuta

Jo parantui
juhlallinen yllätys
puolivuotinen odotus

- Sigurd Sabelhjärta

Flow

Tajunnanvirta, mielenvirta ja ajatuksen juoksu kaikki siihen liittyvä on olennainen osa yksilön mielensisäistä oppimista, mielikuvaoppimista, johon kaikki oppiminen perustaa. Seuraava pelotteleekin sillä, että jos kaikki oleva olisikin vain harhaa, opittua mielen juoksemista tai mielen perimmäisestä kolkasta ja pimeimmistä kerroksista punoutuvaa elämää, joka latistaisi kaiken.

Flow 30.10.'06.

Ajattele kaikesta syvä yhteys

Ystävyys ja työ
nuoruus ja rakastuminen
koulu

Syysliljat ja musiikki
lumileikit
lapsuudenkoti
vanhemmat ja paratiisinomainen tulevaisuus

Ei muuta kuin
kaikki yksi yhteinen kokonaisuus
mielen ja tajunnan virtaa

- Sigurd Sabelhjärta

Sunnuntai

Se on taas sunnuntai, nyt myöhäinen sellainen. Sunnuntai juontaa nimensä aurinkoisesta päivästä (Sunday, sundag) ja niin tämäkin sunnuntai oli kovin aurinkoinen myöhäissyksyn päiväksi, jolloin lumikin jo koittaa maassa pitäytyä. Kuitenkaan kaikille sunnuntait eivät ole niin aurinkoisia.

Sunnuntai 29.10.'06.

Aamukahvin tippuessa
talvi on lähestymään päin
postikin kolahtaa luukusta
rauhoittava tuoksu valtaa huoneen
noudan pinon eteeni

Ruskeanpuhuva kuori
kummallinen allekirjoitus
monien mainoksien väliltä

Muun unohdin
luin moneen otteeseen
kahvinkin kaadoin
kevättä rinnassa liiankin

Kirjeessä mainittiin nimeni

Että nyt tulisi loppu
muuta pois, vielä kun kerkiät

- Sigurd Sabelhjärta

Hylkäämä

Nyt Runotorstain haasteeseen on vastattu. Aihe on Hylätty ja siihenhän tämän runon hylkäämä pystyykin parhaiten vastaamaan

Hylkäämä 28.10.'06.

Elämä
lyhyt silmänräpäys kehdosta hautaan
niin nopeasti
kolme vuotta

Yksin
alusta asti odotteli
Jumalten katrasta
koko joukkoa

Tiedottomana
kuvat vaihtuvat ikkunassa
kai heidän hylkäämä
pitkän maalauksen

Ei etsi vastausta
tutusta, urautuneesta
aamuteen vihellyksestä

-Sigurd Sabelhjärta

Ylpeys

Hyvän aikaahan tässä on kulunut, mutta ei se vielä lakkauta toimintaani, nyt kuitenkin olen taas saanut keräiltyä itseäni ja jatkan entiseen malliini. Nyt Runotorstain aiheeseen ylpeys haastan näin:

Ylpeys 14.10.'06.

Istuu oven takana
tietoisena tapahtumistaan
uskaltamatta koputtaa
se olisi viimeinen

Katselee vain muttei halua puhua
se viimekertainen oli liikaa

Jos odotus helpottaisi

Toteutttaa ja toimia
uudemman kerran hankalana

Hyvän ajan päästä
oven narinasta

Ei täällä ketään ole

-Sigurd Sabelhjärta

Metsät irti saastasta

Metsät irti saastasta 12.10.'06.

Kun kukaan ei tunnusta
Jumala, diktatuuri ja presidentti
Kuin hallusinaation
Trubaduuri vain ilman

Niistä kokoontui kummallista voimaa
Omaista omaperäistä sairautta

Eikä lapsia satutettu
Narrina illanmittaan

Sekä kauheinta mahdollista
Muistinsa menettänyttä

Omaisten sanoja tunnettu
Vaikka multaa suu täysi
Katkerana katsoo käsiensä työtä

-Sigurd Sabelhjärta

Identiteetti

Lähiaikoina, aivan äskettäin oikeastaan, tapahtui kiintolevyn formatointi windowsin toimesta. Ei ollut mitenkään tarkoituksellista, mutta niin vain kävi, että koko kahden vuoden tuotannot menivät bittihelvetin syövereihin ja samalla meni maku kirjoittamisesta. Tässä on yritetty palauttaa kirjoittamisen tunnetta jo hyvän aikaa ja tässä tulos. Identiteetti, joka on kirjoitettu hyvin vaikutteisesti, mutta hyvin kuvitellusti, mitä eräät suomalaiset julkisuuden hahmot voisivat sanoa samankaltaisesta tilanteesta. Arvaukseksi jää, mitä on tapahtunut ja ketkä puhuvat.

Identiteetti (19.9.'06)

Soitit matkapuhelimeeni sanoaksesi
että lähden luotasi kauas
etkä jaksanut sitäkään
taskussasi minun lompakkoni

Lintu joka matkusti kaukaa
lensit kädelleni, otit siemenen
sinulle annoin enemmän
ja veit matkallesi koko mieleni

Rikkinäinen mielen puolikas
kaivoi surun surmaamalla
suurta linnaansa purkaen
viimeistä merkitystä loistaa

-Sigurd Sabelhjärta

Valo elämän edellytyksenä

Valo elämän edellytyksenä

Mustaa näen
valoa pilkottaa
en voi kurkottaa
pimeään
olen jäänyt vangiksi

Kurkotan
mutta turhaan

-Sigurd Sabelhjärta

Taiteiden oppi

Taiteiden oppi 5.9.'06.

Maistelen silkkiä pehmeää makua ihaillen myötäilevää pintaasi
suussasulavan ihastuttavaa kuiskaustasi
elimistön valtaavaa tuoksua

Mustanmyötäilevää ihanaa
avullasiko opin tuntemaan
paremman maailman

Henkesi on minulle armollinen
rauhan viljan se niittää

Pehmeä maku
ylitsevuotava kauneutesi

Läpi virtaava kylmyytesi
sykähdyttää
jään odottamaan

Kunnes opin

-Sigurd Sabelhjärta

Vapaa tahto

Niin se on, ettei ihminen oikein mitään vapaasti pysty tekemään. halut ja himot ovat esteenä ja järki tulee aika usein niiden jälkeen. Valitettavaa on, mutta ei se kuitenkaan näin yksinkertaista ole.

Vapaa tahto (28.8.'06.)

Tiedän mitä haluan kahvin maidotta
houkutus kahdessa kerroksessa
toisessa vielä kaksi
halu ensimmäisen halun takia

Näkin näin ei ollut totta
ensimmäisessä kerroksessa
sen tiedostin halusin toisin
kombalisti pakotti valitsemaan

Tahto on vapaa pakon
vallan valinnan teon ja
takana kunnes toisessa toisen
olet vapaan valinnan väylällä

Ei ole minää rappusissa
Vain märkä ajatus

-Sigurd Sabelhjärta

Eräänlaisen elämän lähde

Tämä toimii vastauksena Runotorstain haasteeseen. Eräänlaisen elämän lähde on välttämätön jokaiselle elämälle, vaikka se olisikin tietynlaista elämää.


Eräänlaisen elämän lähde

Kasvan
kun vastoinkäyminen toistaa itseään
kun niskaan kaadetaan
sangollinen
onhan sekin kasvatusta

Odotan innolla lehtieni kasvua
jotta voisin
hengittää vettä

Tehdä kemioitani

Kasvattaa omiani
jotta voisin kaataa heidän
niskaansa
sangollisen

Vihreää mustaa ruskeaa
mustavalkoinen elämä
kasvaa nyt kahdeksi
miljoonaksi erilliseksi

Mullaksi sinun on tuleva
ja vihdoinkin saadaan
elämää, yhdisteitäsi
sangollinen

-Sigurd Sabelhjärta

Analytiikka

Sekavaa kurssikehittelyä, armotonta kalvonatsismia sekä absurdia sanatiedettä. Analytiikka (18.8.'06.) on hyvä sekoitus. Sitä se opiskelu saattaa aiheuttaa.

Analytiikka

Ihminen, jossa uni
huutaa rasvaista nauruaan
on raamattu
katse haarojensa
aamuisin aivan kuin näkö palanut

Maatikot julistivat
biokemiallista semitismiä
psykohistoriallisella menetelmällä

Mieleni sataa
märkää tuhatkausiksi
oletuksena vain musta itseisarvo
sen alla avain
pohjalla yömyssyjä

-Sigurd Sabelhjärta

13. Haaste

Numero 13. Runotorstaille omattu

Inspiraatiohulluus

Pinnallani on onnea
missä melankolian maa
vanha aristokraatti sävelsi
seitsemännessä merensuunnassa
jo kuluneen proosan

Sen pinnan pohjalla, alla
puhuttiin seinille lauluista
uskoen niiden jonninjoutavia

Tuhatpäin rävellyksiä
sairas lemmikkini
surusi on onnesi nyt
totu sen elämiseen

Älä tee tiedettä
elämässä vain ajatuksen makua

-Sigurd Sabelhjärta

Totuus

Taas pienen taukoilun jälkeen arkiston syövereistä löytyi eräs yksilö, jonka voisin tuoda ilmoille. Se kertoo avoimesti monien yleisten asioiden totuudesta nyky-yhteiskunnassa. Vaikka tämä totuushan on vain näkökulma ja suhteellisen henkilökohtainen, se pätee silti. Valtiopolitiikka, ihmissuhteet ja uskonnot ovat vain pieni määrä esimerkkejä. Totuuden päivämäärä on määrittelemätön, ajalta, jolloin en vielä kirjoittanut ylös päivämääriä.

Totuus

Läpi ikkunain verinen kyynel
vierii alas poskea pitkin

Luonnon eläimet raatelevat
mätänevän ruumiisi ja jättävät

kunnes korppi löytää silmän
nokkiakseen sen itselleen

saadakseen jotain arvokasta
jonkun toisen löydettäväksi
jättääkseen merkin olemassaolostaan

-Sigurd Sabelhjärta

Eutanasia

Aloitin tässä inspiraatiosiemenen iskiessä uudehkon minikokoelma- projetkin, joka toistaiseksi kulkee työnimellä Uusi maailma. Uusi maailma- kokoelma etsii kuolemanjälkeistä tai kaukaista maailmaa, joka on omalla paratiisimaisella tavalla koskemattomissa. Esimerkiksi Eutanasia (9.9.'06) on hyvin potentiaalinen yksilö uuden kokoelman niteissä. Saa nyt nähdä, koska projekti valmistuu.

Eutanasia

Istun, makaan, nojaan
kykenemättä
kirjoittamaan, puhumaan
hädin tuskin ajattelemaan
Keskenkin tutkimus vielä

Näin yöllä unta
perhosista, metsistä, vesistöistä
vuorista ja auringosta
kasveista jotka elivät
paremmassa mullassa

Antakaa minun etsiä
Pistäkää minut kulkemaan
vaeltamaan omaa rauhaa
yksin
viimeisen kerran

Raikasta ilmaa, kukkasia
lintuja ja eläimiä, ihminen
sininen taivas ja maa jota halata
minun harmaat silmäni
päästäkää

Etsisin ja vaivun
uudelleen eloon elämän
uudenlaisessa maailmassa
nyt kun vielä en voi
armahtakaa minut

Irroittakaa jo ne letkut
Minun kunniani nimeen

-Sigurd Sabelhjärta

Historian tuulet

Onhan tästä aikaa, kun viimeksi ehdin kirjoittelemaan, mutta eiköhän meillä jokaisella ole joskus sellainen vaihe, kun ei vain ehdi. Tässä on ollut paljon kaikenlaista, kuten lukemista, uuteen kirjastoon tutustumista ja taas lukemista. Pakkohan se on taiteen saralla hieman kehittyäkin johonkin suuntaan, siksi näin. Mutta nyt taas pakanallinen yksilö esiteltäväksi, erittäin ristiriitainen onkin.

Historian tuulet 26.4'06

Mies metsän laitamilla
kerää oksia hengellisempään
kytee viha
Monen vuoden vaihdos - Uskomisesta

Laiminlyöty on metsää
alusta aikojen sortajat lisääntyneet
tuhatkertaisena alivoiman tunteet
vain puut uskollisina - kunhan sana leviäisi
lähellä on vallankumous

Vankkaa on kansa
todellisuuteen vahvana
kunnian saavat eläimet - sodan lähestyessä
kautta miekanterän
kaatuvat ristin petturit
sammuu viha Jumalan

-Sigurd Sabelhjärta

Runotorstain haaste; Matka

Matka

Vaellukseni aloitin
kotoani karkasin
Jalkani turtuvat
syöpää niihin odotan

Seitsemäs taivas takana
vahingossa ohitin
juoksin karkuun
vaikka sinne halusin

Jätin taakseni unelman

Kulun kuitenkin kulkiessani
kostoksi kai
kunnes jäljelle jää
vain ei mitään
Ja silloin sairastun

-Sigurd Sabelhjärta

Runotorstaille taas.

Kristalliyö

Olen nyt muuttanut sijaintini väliaikaisesti pienehköstä maaseutu/lomakunnasta hiljaiseen kaupunkimiljööseen, Heinolaan. Muutto on onnistunut ja siksi kirjoitukset ovatkin jääneet hieman vähille viime aikoina. Esimerkiksi osallistuminen tämän viikon runotorstain haasteeseen on jäänyt, mutta onhan tässä vielä aikaa, onneksi. Taitanen pistää teille pähkinän.

Kristalliyö 2.8.'06

Yön helinässä
Kuulen maailmojen jakautuvan
totuutta julistaen
korkeamman rodun

Yön hämärässä
Missä taivaalla kuultaa
valaisee pakenevaa
kiiltää tähdet puolta väärää

Yön hiljaisuudessa
Raikaa kansanlaulut
kiusataan naapureita ja
omistetaan kaikki

Yön huipennuksessa
Livertää linnutkin toisinaan
helähtäen lentoon
nousuun Jumalten värjäämään

-Sigurd Sabelhjärta

Introvertia II

Sigurd on täydellinen, hänessä on omat virheensä, jotka viittaavat epätäydellisyyteen. Hänen ainoa itseään kuvaava teos on toinen introvertia, joka on jokseenkin sekava. Ehkä se selittääkin, ehkä ei.

Introvertia II 26.7.'06

Silmien avautuessa hiljaisiksi
näkyy kasvot, ne vääntyvät tuulessa
Ilmeilevät mielettöminä, satuttavat

Virretkin savusta sokeina

Äänien kadotessa kulman taakse
vainoharha olan takaa, huutaa nimeäsi
Kirkuu pastellitiloissa, saniteetin hoivissa

Kynttiläkään tunnusta valoaan

Viimeinen hiki otsalta
ainainen piikki lihassa, roikkuu
Kuluttavat taantuneita ajatuksia

Sammalen pehmeys näennäistä

Peilistä painajaiset, pakokaasun aistit
liikettä lähistöllä kissan pakoaskelin
Optiset harhat onnellisen todettomia

Aivan kuin unessa, häilyvää novellia

-Sigurd Sabelhjärta

Runotorstai; haaste

Leikittäköön

Mieleni maniaa
tuoksuvana savuna ilmassa
pyörteilee vasten

Ajatuksia kesän illassa

Temmellyksiä, liverryksiä
ettet vain leikkisi
sydämen siruilla

Viileän ikkunan valo

Himmeähköä suorakaidetta
usva hälvenee
avatessani ikkunan kesken kaiken

-Sigurd Sabelhjärta

Iski silmää Runotorstai

Introvertia

Introvertia on sairaus, jota ei suositella.

Sigurd pyrkii lukemaan aiheen kuin aiheen, jotta voi kirjoittaa lähestulkoon mistä tahansa. Kuitenkin hänellä on tavoitteena sisällyttää aiheisiinsa, jotka ovat yleensä ihmisistä, tapahtumista tai tunteista (aivan kuin edellisistä varmaankin jo ymmärsitte), politiikkaa, filosofiaa, etiikkaa, tiedettä ja tuon tuommoista. Sigurdilla on kuitenkin menossa vaihe, jossa hän käsittelee ja lukee pääosin filosofiaa. Hänellä on kiire lukea.

Introvertia on runo, joka on omistettu ystävälle, josta hänet voi tunnistaa.

Introvertia 26.7.'06

Henkisen vakaumuksen hiljaisuus
Ihmissuden harkinnat
Lojaaliuden yhteiskunnallinen lämpö
isineen kaikkineen

Uskollisuus sattumanvaraisuuteen
ennalta-arvattava instituutio
Vahvuuden suojelija, prioriteetti
kalliollinen vihaa ja rehellisyyttä

Epätasapaino ystävissä
raportti työn byrokratioista
Arvostus kohteliaisuutena
sekä tarpeeton muutosten myrsky

Yön kulkijan vakaus
vaihtoehtona idealismi
Täsmällisyyden rakastava
vastuun ja tunteen hylkiä

Väärän puolen sanoittaja
läheisrakkaus ja kovat työt
Ongelmia vihan nimissä

Sielun vartija yön helmassa
Onnittelut; vankkumaton organisaatio

-Sigurd Sabelhjärta

Progressiivinen

Sigurd on siis vielä kovin nuori niinsanotussa työssään, voisi enemminkin puhua harrastuksesta, mutta henkilönähän hän ei muuta teekään kuin kirjoita. Onhan hänellä jo yksi kokoelmakin kasassa, Lost in Greece, ja seuraavaa onkin tekeillä ollut jo hyvää vauhtia. 'Oikeiden' teoksien löytäminen on vain välillä suhteellisen hankalaa löytää uuteen kokoelmaan, joten projektissa saattanee kestää kauan. Ainakin sen verran voin jo paljastaakin, että tuleva kokoelma pitää sisällään pelkästään ihmisiä, tunteita ja tapahtumia yleensäkin ihmisen näkökulmasta. Tosin, kaikesta voi saada irti enemmänkin kuin vain muutaman sanasen, jos oikein yrittää..

Tästä seuraavasta pitäisi ainakin ilmetä ajankohtaisuus osalta, jos toiseltakin, ehkäpä myös tulevaisuus tai vaihtoehtoisesti jotain muuta. Progressiivisuus on kuitenkin suhtellista.

Progressiivinen (14.7.'06)

Tahdon päivän illaksi muuttuvan
kauriin oinaaksi päätyvän
taivaan pilvien täyttämän
muuttavan maahan kaukaiseen

Kynän puhaltaessa kirjaimia
progressiivisesta tasaverosta
linnutkin jo livertävät
jotain ydinsodista ja suurvalloista

Puheet löylyttämisestä pitävät
ja pakolaiset eivät matkaa
pimentyvät lentäessään
viimeisetkin humalaiset heräävät

Aivojen leviäminen seinille
Iskurin puskuroidessa luoteja
musiikki taustalla rauhoittaa
itsemurhaa tekeviä hulluja

Ladattavat elämät
nakertavat
sisäisen mielen
paholaisen sisäelimiä

- Sigurd Sabelhjärta

Se oikea uskomus

Sigurdilla on kasassa jo pienenmuotoinen kokoelma, jonka aiheena on Kreikka, sen ihmiset ja siellä olleet tapahtumat sekä tuntemukset. Tämä pieni kokoelma on kirjoitettu välillä 11.4.-19.4.06., jolloin oli tuo kyseinen Kreikanmatka. Se oikea uskomus on pienenmuotoinen kuvaus ihmisestä, joka teki vääriä valintoja väärään aikaan. Kokoelman Lost in Greece yksi helmi. Tässä on myös uskonnollinen kuin suhdekriittinen sanoma, mutta ne saa itse etsiä.

Se oikea uskomus

Hylkäsit Jumalattaresi jo
monien väärinkäsityksien myötä
Unohdit elämäsi tarkoituksen
ja ilman kukkivaa tulevaisuutta

Valkoiset, pitkät lehdet
lyhyine runkoineen kasvavat
Tuulessa liian vetoisaa
yksin ilman kauneutta

Ajan kuluessa
laulusi kuulin viehättävän
Jumalatar taas mielissä
Syytä en tiedä

Elollisen ikuisuus epätoivossa
kuvitettu olisi rakkaus
Hetketön rauha uskosta
Ja se loputon kaipuu

-Sigurd Sabelhjärta

Lentolehtisiä

Lentolehtiset kertovat omasta arjestaan, nämä kertovat ihmisistä. Ihmisistä joilla on taipumus pysyä paikoillaan ja olla liian hiljaa hengittämässä tunkkaista vajaavuuden ilmaa. Onhan niillä myöskin taito olla itsepäisiäkin. Tosin, jokaisella oma harkintakyky.

Lentolehtisiä 30.4.'06

Ei sirppi valaise kulkijaa yössä
lohduta hävinnyttä
joku on aina toinen
hopeoituna parempi kuin tyhjyys

Tulevaisuus epäluuloteltua
Jumalat vihaavat kolmijalkaisia
pedon kita, ihmisellä mieli
syy voiton katoamiseen

Paljasta lihaa eläimen
ihminen ei opi edes virheistään
anteeksiantokaan Jumalallista
ikuisuus ei päde - enää

Maailma palaa - yksi säästyy
onhan ihmisillä henki, viisaus
vanhojen todellisuus, arkistot
ne monet unohdetut paratiisit

Viimeiset ilmeet tuttavuuden
henkien kätkemää
tietämättömänähän yleensä paras
masokistina tieto janottaa, tappaa

Ilmassa lentää tuoksu
hiukset pöllyävät tuulena
pois kääntyy vihaisena - lopullisesti
sait kuittisi elämän ravintolasta

-Sigurd sabelhjärta

Loppunäytös

Tutkittuani taas laatikon pohjia ja laajan kokoelmani tuotteita tulin löytäneeksi tämän teoksen, loppunäytös, joka sittemmin herätti suuria muistoja ajatuksiini. Olihan se loistava matka ja onhan siitä tuloksena kokonainen kokoelmakin, mutta tämä on kirjoitettu 20.4.'06. kyseisen matkan jälkeen. Voi, mikä sanoma. Ja voi, mitä muistoja.

Loppunäytös

Kai se on ohi, lopultakin
kotonahan aina parempi
Mutta yksi silti jäi
maahan unohtumattomaan

Uudet aatteet, ajatukset ja mielipiteet
maassa vanhojen viisaiden
Appelsiinien täyttämänä
kaupunkien likaamaa

Ihmisten istuttama
mielen lepotila
Sivistymättömät eivät tunne
joukot hilpeinä matkustivat

Maassa mieli suurien matkojen
Kaipuu hengen maltillistamiseen
Tuttujen kasvojen onnellisuuteen
Yhteyteen mieliin ikuisiin

-Sigurd Sabelhjärta

Koska olen

Terve taloon, jälleen. Voisin tästä nopeasti kertoa pienen historianpätkän nimelle "Sigurd Sabelhjärta". Aloittaisinko vaikka siitä, että Sigurd, Siegfried, Siegmund, nimi juontuu pääosin pakanallisista skandinaavisesta ja germaanisesta mytologioista ja nimi on silkkaa sattumaa näiden taholta (nimittäin Sigurd tuli valituksi ennen suurta mytologiavalistusta).

Esimerkiksi skandinaavisessa mytologiassa Sigurd oli ihmissankari, joka seppä Reginin pyynnöstä surmasi lohikäärme Fafnirin ja joutui tappamaan jälkeenpäin myös Reginin tämän himoitessaan lohikäärmeen aarretta ja yrittäessään tappaa Sigurdin.

Erillisessä germaanisessa saagassa/mytologiassa Siegfried/Siegmund oli suuri jättiläisen surmaaja ja kansan suuri sankari.

Richard Wagnerin säveltämässä oopperassa, Nibelungin sormus, yksi maailman suosituimmista ja esitetyimmistä saksalaisista oopperoita ikinä, johon kuuluu kokonaisuutena neljä erillistä oopperaesitystä; Reininkulta (Das Rheingold), Valkyyria (Die Valküre), Siegfried ja Jumalten tuho (Götterdämmerung). Oopperassa Siegfried on nuori ja rohkea mies, sankari, joka ei tunne pelkoa.

Nimi Sabelhjärta juontuu taas suomenruotsalaisesta ylellisestä suvusta, joka myös on taistellut Suomen puolella talvi- ja jatkosodassa.

Näistä tuleekin kokonaisuudeksi omaperäinen, mutta ylellinen ja mielikuvituksellinen Sigurd Sabelhjärta, jolla on rohkeita päätöksiä itsensä suhteen. Kuten aikaisemmin sanoin, nimen valitseminen oli täysin sattumaa mytologioiden suhteen ja olen täysin tyytyväinen lopputulokseen.

Seuraava runo on kirjoitettu 12. maaliskuuta '06 ja se käsittelee ihmisen syvää tunnetta toisia ihmisiä kohtaan. On nimittäin välillä sellaisia ihmisiä, jotka eivät oikein tiedä, miten ajatella toisesta ja itsestään samassa lauseessa, siksi tämänlainen. Tietty tässä piilee vielä syvempikin olemus, vertauskuva, jos toinenkin.

Koska olen

Riippuvissa painajaisissasi elät
vainajan kasvot pinnalla näet
Vuoden vanhan kuvat karsit
sairaat kasvosi huntuun peität
Vuoksesi henkesi kauniin uhraat
pelkäät väärien käsien kosketusta

Unesi, painajaisesi, kauniit hiuksesi
kellonaikasi, avaruutesi, johtajasi
aamuväsymyksesi, talosi, mielesi
tunteesi, ystäväsi ja viimeiset tekosi
Koska olen

Viimeisen unesi vahdin
karsikkopuusi kaadan
Viimeisen ihmisen luon
senkin saatan kuolemaan
Itseni hautaani saatan
ja myöhästyn seuraavasta
elämästäni
Koska olen

-Sigurd Sabelhjärta

Taidenäyttely ihmisistä

Sigurd Sabelhjärtan kirjoituksia elämänsä varrelta. Sigurd on runoilija, joka on aloittanut kirjoitustyönsä vuoden '04 syksyllä, jolloin erinäisiä ideasuonia pursuili suunnasta jos toisesta. Hän kirjoittelee vain suomen kielisiä runoja, mutta hän omaa ystäviä, jotka siteeraavat häntä myös muihin kirjoituksen osa-alueisiin ja eri kielillä. Henkilöstä itsestään kirjoitan lisää myöhemmin.

Taidenäyttely ihmisistä on kirjoitettu alunperin '05 keväällä riimutekstinä kaverille, joka mielenkiinnosta korkealla halusi opetella riimuja. Tekstin kirjoittaminen oli opetukseksi ja vihjaukseksi eräänlaisesta pienehköstä mahdollisesta draama- tapahtumasta lähitulevaisuudessa. Tietoa siitä, ymmärsikö kaveri tämän runomuotoisen vihjauksen, ei ole, eikä oletettavasti tule koskaan olemaankaan. Uudistettu '06 keväällä 11.4.-19.4. välisenä aikana.

Taidenäyttely ihmisistä

Kuljin kadulla
sinut nähdessäni ihastuin
Kuitenkin päätä kääntäessäni
näin toisen ja sinut unohdin

~Sigurd Sabelhjärta