Tämä toimii vastauksena Runotorstain haasteeseen. Eräänlaisen elämän lähde on välttämätön jokaiselle elämälle, vaikka se olisikin tietynlaista elämää.
Eräänlaisen elämän lähde
Kasvan
kun vastoinkäyminen toistaa itseään
kun niskaan kaadetaan
sangollinen
onhan sekin kasvatusta
Odotan innolla lehtieni kasvua
jotta voisin
hengittää vettä
Tehdä kemioitani
Kasvattaa omiani
jotta voisin kaataa heidän
niskaansa
sangollisen
Vihreää mustaa ruskeaa
mustavalkoinen elämä
kasvaa nyt kahdeksi
miljoonaksi erilliseksi
Mullaksi sinun on tuleva
ja vihdoinkin saadaan
elämää, yhdisteitäsi
sangollinen
-Sigurd Sabelhjärta
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Tyhjästä on paha nyhjästä...
Tiedätkös mistä runosi kertoo? Luulen että...
Runo kurkottaa tästä hetkestä tulevaan. Se unohtaa sen mitä on nyt, ja odottaa tulevaa, odottaa jotain tapahtuvaksi, kasvua. Sitten joskus aikojen kuluttua asiat voivat olla hyvin vaikka ne nyt eivät olekaan. Runosi ummistaa silmät nykyisyydeltä ja kurkottaa ja kurkottaa... niin mihin?
Post a Comment