Sigurd on täydellinen, hänessä on omat virheensä, jotka viittaavat epätäydellisyyteen. Hänen ainoa itseään kuvaava teos on toinen introvertia, joka on jokseenkin sekava. Ehkä se selittääkin, ehkä ei.
Introvertia II 26.7.'06
Silmien avautuessa hiljaisiksi
näkyy kasvot, ne vääntyvät tuulessa
Ilmeilevät mielettöminä, satuttavat
Virretkin savusta sokeina
Äänien kadotessa kulman taakse
vainoharha olan takaa, huutaa nimeäsi
Kirkuu pastellitiloissa, saniteetin hoivissa
Kynttiläkään tunnusta valoaan
Viimeinen hiki otsalta
ainainen piikki lihassa, roikkuu
Kuluttavat taantuneita ajatuksia
Sammalen pehmeys näennäistä
Peilistä painajaiset, pakokaasun aistit
liikettä lähistöllä kissan pakoaskelin
Optiset harhat onnellisen todettomia
Aivan kuin unessa, häilyvää novellia
-Sigurd Sabelhjärta
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment