Koska olen

Terve taloon, jälleen. Voisin tästä nopeasti kertoa pienen historianpätkän nimelle "Sigurd Sabelhjärta". Aloittaisinko vaikka siitä, että Sigurd, Siegfried, Siegmund, nimi juontuu pääosin pakanallisista skandinaavisesta ja germaanisesta mytologioista ja nimi on silkkaa sattumaa näiden taholta (nimittäin Sigurd tuli valituksi ennen suurta mytologiavalistusta).

Esimerkiksi skandinaavisessa mytologiassa Sigurd oli ihmissankari, joka seppä Reginin pyynnöstä surmasi lohikäärme Fafnirin ja joutui tappamaan jälkeenpäin myös Reginin tämän himoitessaan lohikäärmeen aarretta ja yrittäessään tappaa Sigurdin.

Erillisessä germaanisessa saagassa/mytologiassa Siegfried/Siegmund oli suuri jättiläisen surmaaja ja kansan suuri sankari.

Richard Wagnerin säveltämässä oopperassa, Nibelungin sormus, yksi maailman suosituimmista ja esitetyimmistä saksalaisista oopperoita ikinä, johon kuuluu kokonaisuutena neljä erillistä oopperaesitystä; Reininkulta (Das Rheingold), Valkyyria (Die Valküre), Siegfried ja Jumalten tuho (Götterdämmerung). Oopperassa Siegfried on nuori ja rohkea mies, sankari, joka ei tunne pelkoa.

Nimi Sabelhjärta juontuu taas suomenruotsalaisesta ylellisestä suvusta, joka myös on taistellut Suomen puolella talvi- ja jatkosodassa.

Näistä tuleekin kokonaisuudeksi omaperäinen, mutta ylellinen ja mielikuvituksellinen Sigurd Sabelhjärta, jolla on rohkeita päätöksiä itsensä suhteen. Kuten aikaisemmin sanoin, nimen valitseminen oli täysin sattumaa mytologioiden suhteen ja olen täysin tyytyväinen lopputulokseen.

Seuraava runo on kirjoitettu 12. maaliskuuta '06 ja se käsittelee ihmisen syvää tunnetta toisia ihmisiä kohtaan. On nimittäin välillä sellaisia ihmisiä, jotka eivät oikein tiedä, miten ajatella toisesta ja itsestään samassa lauseessa, siksi tämänlainen. Tietty tässä piilee vielä syvempikin olemus, vertauskuva, jos toinenkin.

Koska olen

Riippuvissa painajaisissasi elät
vainajan kasvot pinnalla näet
Vuoden vanhan kuvat karsit
sairaat kasvosi huntuun peität
Vuoksesi henkesi kauniin uhraat
pelkäät väärien käsien kosketusta

Unesi, painajaisesi, kauniit hiuksesi
kellonaikasi, avaruutesi, johtajasi
aamuväsymyksesi, talosi, mielesi
tunteesi, ystäväsi ja viimeiset tekosi
Koska olen

Viimeisen unesi vahdin
karsikkopuusi kaadan
Viimeisen ihmisen luon
senkin saatan kuolemaan
Itseni hautaani saatan
ja myöhästyn seuraavasta
elämästäni
Koska olen

-Sigurd Sabelhjärta